Lukuaika: 18 minuuttia
Sisältö:
- Tausta
- Fysiologiset erot
- Fysiologinen väsymys miehillä ja naisilla
- Kestävyys
- Sovellukset valmennukseen
- Lähdeluettelo
Miksi naisista on niin vähän tutkimusta?
Pariisin Olympialaisissa oli ensimmäistä kertaa miesten ja naisten suhde tasan 50 % urheilijoiden kokonaismäärästä. Aikanaan vielä Rooman olympialaisissa vuonna 1960 urheilijoista vain 11 % oli naisia. Tämä nouseva trendi urheilussa ei ole vielä ihan samalla tavalla näkynyt tutkimuksessa ja meillä on vielä isojakin aukkoja ymmärryksessämme naisten fysiologiassa. Arvioiden mukaan noin kolmannes liikuntatutkimukseen osallistujista on naisia (1). Ja esimerkiksi vuosina 2014-2020 vain 6% liikuntatutkimuksista oli tehty naisille, kun sama luku miehille oli 31% (2). Tutkimus tulee yleisesti ajallisesti perässä käytäntöä tutkimuksen toteuttamiseen liittyvien ajankäytöllisten syitten takia, joten tulemme tulevaisuudessa näkemään enemmän naisiin liittyviä tutkimuksia. Esimerkiksi naisten suhteellinen osuus tutkimuksissa kasvoi vuoden 1991 22 prosentista jopa 36 prosenttiin vuoteen 2021 mennessä (3).
Miehiä voidaan yleisesti kuvata olympialaisten perinteisen latinalaisen moton, citius – altius – fortius, mukaisesti, joka kääntyy ‘nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin’. Miehet, erityisesti huippu-urheilijat, ovat nopeampia sekä lyhyillä että pitkillä matkoilla kaikissa liikkumisen muodoissa, tuottavat enemmän lihasvoimaa ja pystyvät siten hyppäämään korkeammalle, ja ovat fyysisesti vahvempia kuin naiset (2). Miten naisurheilijaa pitäisi sitten harjoittaa? Eroaako harjoittelu miesten harjoittelusta?
KUVA 1: Naisten osuus urheilun parissa on kasvanut tasaisesti ja lähes samaa vauhtia on kasvanut naisiin liittyvä tutkimus. Kuvasta puuttuu Pariisin Olympialaiset vuonna 2024, jossa saavutettiin 50% suhde urheilevien miesten ja naisten välillä. Kuva: Hunter et al. (1).
Kuinka isot sukupuolten väliset erot ovat?
Maailmanennätykset urheilutapahtumissa ovat hyviä merkkejä kertomaan sukupuolieroista suorituskyvyssä. Ennätykset heijastelevat sitä, missä on suurimmat sukupuolten väliset erot ihmisten suorituskyvyssä. Koska lähtökohtaisesti kaikki maailmanennätyksen tehneet urheilijat ovat harjoitelleet erittäin pitkään ja laadukkaasti, joten erot muodostuvat fysiologiasta ja anatomiasta.
Miehet ylittävät naiset noin 5–35 prosentilla, vaihdellen urheilutapahtuman fysiologisten vaatimusten mukaan. Yleisesti ottaen sukupuolten väliset erot huippu-urheilusuorituksessa ovat suurimmat lajeissa, jotka liittyvät tiiviimmin maksimaaliseen lihasvoimaan tai -tehoon, kuten painonnostossa. Sen sijaan sukupuolten väliset erot suorituskyvyssä ovat pienempiä, vaikka edelleen merkittäviä, tapahtumissa, jotka liittyvät enemmän aerobiseen tehoon ja lihasten oksidatiiviseen kapasiteettiin, kuten maratonjuoksussa ja pitkänmatkan uinnissa.
KUVA 2: Isoimmat erot naisten ja miesten välillä löytyvät räjähtävää voimaa vaativista urheilulajeista, kuten painonnostosta ja pienimmät aerobisia ominaisuuksia vaativista lajeista. Kuva: Hunter et al. (1).
Mikä erottaa naiset miehistä fysiologisesti?
Erot muodostuvat lihaksesta, ei hermostosta
Sukupuolten välisten erojen mekanismit maksimaalisessa voimassa ja tehossa ovat pääasiassa lihaskudoksesta peräisin, ja hermoston ohjauksessa on vain vähäisiä eroja. Erilaiseen luustolihaksen morfologiaan ja koostumukseen vaikuttaa pääasiassa geenien ilmentyminen ja sukupuolispesifit hormonit, kuten testosteroni. (5,6.)
Yksittäisten lihassolujen absoluuttinen määrä ei kuitenkaan eroa sukupuolten välillä (7). Lisäksi yksittäisen lihassolun jännitys on samanlainen sukupuolten välillä niin nuorilla kuin vanhemmilla aikuisilla (8, 9). Näin ollen miesten suurempi lihasvoima verrattuna naisiin selittyy suuremmalla lihasmäärällä, ei eroista yksittäisessä lihassolussa.
KVUA 3: Miesten ja naisten fysiologiset erot tiivistettynä kuvaan. Kuvan lähde Instagramista.
Testosteronin merkitys
Testosteroni on miesten ensisijainen sukupuolihormoni ja se on anabolinen steroidi. Sitä pidetään yhtenä tärkeimpänä selittäjästä sukupuolten välisissä eroissa ihmisen motorisessa suorituskyvyssä murrosiästä aikuisuuteen. Murrosiän ohittaneilla miehillä on jopa 15-kertaiset testosteronitasot naisiin nähden, ikään katsomatta. Tämä sekä kroonisen altistuksen fysiologiset ja anatomiset vaikutukset johtavat miehillä urheilulliseen etuun verrattuna naisiin. (2.)
Testosteroni on siis huomattavan tärkeä tekijä miesten ja naisten välisissä eroissa, muttei kuitenkaan ainoa tekijä. Nuorten, terveiden miesten ryhmässä, joilla on tasaisesti korkeat endogeeniset testosteronipitoisuudet, on näyttöä siitä, että lihasten androgeenireseptorien määrä on läheisemmässä yhteydessä luustolihasten hypertrofiaan voimaharjoittelun jälkeen kuin hormonipitoisuudet (4).
KUVA 4: Vasemmalla naisten testosteronivaste harjoitteluun ja oikealla miesten. After tarkoittaa reenin jälkeistä mittauspistettä. Kannattaa huomioida, että naisten mitta-asteikko on 0-6, kun miehillä se on 10-50. Mielenkiintoisena lisänä myös miten radikaalisti naisilla näyttää ikä vaikuttavan vasteisiin verrattuna miehiin, joilla vaste näyttää laskevan, muttei yhtä radikaalisti kuin naisilla. Lähde: Häkkinen, K., & Pakarinen, A. (1995). Acute hormonal responses to heavy resistance exercise in men and women at different ages. International journal of sports medicine, 16(8), 507–513. https://doi.org/10.1055/s-2007-973045
Miesten lihakset supistuvat nopeammin kuin naisten
Yksi tärkeä tekijä on myös lihasvoiman supistumisnopeus, mikä on miehillä nopeampaa kuin naisilla. Tämä johtuu pääasiassa siitä, että naisten kokonaislihaksessa on suhteellisesti suurempi osa tyypin I (hidas) lihassoluja ja pienempi osa tyypin II (nopeat) lihassoluja verrattuna miehiin (10). Lisäksi tyypin II (nopeat) lihassolut miehillä ovat suhteellisesti suurempia kuin naisilla.
Miesten suuremmassa kokonaislihaksessa on myös suhteellisesti enemmän tyypin II (nopeat) lihassolujen aluetta kuin naisilla. Myöskin myosiini-raskaanketjun (MHC) analyysi luustolihassoluista osoittaa, että naisilla on suurempi suhteellinen MHC I -pitoisuus kuin miehillä ja pienempi MHC II -pitoisuus (11). Mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että tarkemmillakin analyyseillä on huomattu naisten omaavan enemmän hitaita lihassoluja kuin miesten. Mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö naiset voisi kasvattaa lihaksia.
Naisilla on sama potentiaali kasvattaa lihaksia kuin miehillä
Vaikka naisilla on vähemmän lihasmassaa, niin naiset pystyvät kasvattamaan lihaksia ihan yhtä paljon kuin miehet. Absoluuttisesti miehillä kasvavat lihakset tietysti enemmän, mutta mielenkiintoisesti lihaksen kasvu on kuitenkin suhteellisesti samanlaista sukupuolten välillä. Eli rautalangasta vääntäen prosentuaalinen kasvu on samanlaista sukupuolten välillä. Lisäksi miehillä näyttäisi kasvavan tyypin I – lihassolut enemmän kuin naisilla, mutta tyypin II – lihassolujen kasvu on sukupuolten välillä samankaltaista toisin kuin usein ajatellaasn. (39.)
Sukupuolten välinen ero absoluuttisessa lihaskasvussa johtuu todennäköisesti lihasten lähtökoosta, kun taas suhteellinen lihaskasvu perustuu lähtökoon mukaiseen suhteelliseen kasvuun. Esimerkiksi, koska naisilla on keskimäärin vähemmän lihasmassaa lähtötilanteessa, absoluuttinen kasvu on pienempi, vaikka suhteellinen muutos olisi samanlainen kuin miehillä.
Sukupuolten välinen samankaltainen lihaskasvu tarkoittaisi, että sukupuolihormonien roolia lihaskasvussa aikuisiällä on saatetty yliarvioida. Muut fysiologiset tekijät voivat olla tärkeämpia, kuten mekaaniseen jännitykseen liittyvä anabolinen signalointi ja metabolinen stressi. Lisäksi voidaan pohtia estradiolin anabolisia ominaisuuksia, jotka voivat edistää lihaskasvua. Lisäksi äärimmäisen tärkeä positiivinen yhteys on lihaskasvun ja androgeenireseptorien määrän välillä. Näiden tekijöiden vaikutus harjoituksen jälkeisessä proteiinisynteesissä ja molekulaarisessa signaloinnissa, jotka käynnistävät lihaskasvun, voi olla tärkeämpi kuin itse hormoniprofiili. Toisaalta harjoituksen jälkeisellä anabolisten hormonien nousulla on vähintään pieni rooli lihasproteiinisynteesin stimuloimisessa. (39.)
KUVA 5: Lihaskasvu on suhteellisesti samanlaista sukupuolesta riippumatta. Miehillä kasvaa hiukan enemmän tyypin I – lihassolut ja tyypin II lihasolujen muutos on samankaltaista. Muokattu Refalo et al., (preprint) (39).
Naiset väsyvät vähemmän kuin miehet voimaharjoittelussa
Hermoston ohjauksen välillä ei ole eroja miesten ja naisten välillä. Samanlaiset ja lähes maksimaaliset tahdonalaisen aktivoinnin tasot miehillä ja naisilla osoittavat, että lihasmekanismit, eivät hermostolliset mekanismit, ovat ensisijaisesti vastuussa miesten suuremmasta voimantuotosta verrattuna naisiin (1).
Mielenkiintoista kyllä naiset voittavat miehet, eli väsyvät vähemmän, kun tehdään toistettavia lihassupistuksia samalla suhteellisella intensiteetillä, niin ylä- kuin alaraajoissa (12). Lisäksi naisilla on korkeampi relatiivinen kriittinen intensiteetti, eli he pystyvät pitämään suhteellisesti korkeampaa työtä yllä kuin miehet. Myös naisten korkeampi suhteellinen metabolinen kynnys tarkoittaa, että he väsyvät vähemmän samalla suhteellisella intensiteetillä kuin miehet (13). Tämä tarkoittaa sitä, että naisten pitäisi kenties harjoitella keskiarvollisesti korkeammalla intensiteetillä kuin miesten, kun taas korkein intensiteetti on miehillä suurempi, kuin naisilla. Naisten on myös huomattu väsyvän vähemmän toistuvien juoksuharjoitusten jälkeen (14).
Mistä ero väsymyksessä johtuvat?
Sukupuolten välinen ero aineenvaihdunnassa liittyy lihassolujen suhteelliseen jakaumaan ja sen vaikutuksiin supistumistoiminnassa (14). Miehillä on suurempi glykolyyttinen kapasiteetti kuin naisilla, kun taas naisilla on yleensä suurempi hapenkäyttökapasiteetti koko lihaksessa kuin miehillä (15). Tämän takia esimerkiksi maailmanennätysten erot tempauksessa ovat huomattavasti suuremmat kuin maratonissa.
Myös muut mekanismit vaikuttavat, kuten erot lihasten perfuusiossa ja verenvirtauksessa. Tämä johtuu suonten laajenemisesta ja niiden aktivoinnista, jotka ovat suurempia naisilla kuin miehillä (16). Erot perfuusiossa tai lihassolujen suhteellisessa jakaumassa voivat molemmat johtaa väsymystä aiheuttavien metaboliittien suurempaan ja nopeampaan kertymiseen miehillä suhteessa naisiin väsytystilanteissa, mikä lisää miesten väsyvyyttä verrattuna naisiin.
Naiset loistavat kestävyydessä
Sukupuoliero suorituskyvyssä huippuluokan kestävyysjuoksijoiden välillä maailmanennätyksissä 10 km ja maratonmatkoilla vaihtelee noin 10–12 % välillä. Uinnin maailmanennätyksissä on pienempi sukupuoliero pidemmillä matkoilla (noin 7 % 1500 m matkalla vs. 13 % 50 m vapaauinnissa). Ultramatkan avovesiuinnissa ero on noin 10 % vuoden 2023 maailmanmestaruuskilpailujen 5 km matkalla. Kestävyysurheilussa parhaat miehet suoriutuvat kyllä paremmin kuin parhaat naiset, mutta prosentuaaliset erot ovat pienempiä kuin voima- ja tehourheilussa.
Erot maksimaalisessa hapenotossa johtuvat ainoastaan suuremmasta rasvattomasta massasta?
Tärkeä kestävyyskyvyn ja sukupuolten välisten erojen määräävä tekijä samanikäisten ja samankaltaisesti harjoitelleiden miesten ja naisten välillä on maksimaalinen hapenottokyky. Maksimaalinen aerobinen teho, joka tunnetaan myös maksimaalisena hapenottokykynä, edustaa korkeinta hapenottokykyä ja -käyttöä suorituksen aikana, ja se on keskeinen ihmisen kestävyyskyvyn mittari.
Huippu-urheilijoilla ja aktiivisilla kuntoilijoilla sukupuoliero aerobisessa tehossa vaihtelee noin 20–40 % välillä. Kun se normalisoidaan kehon massaan (ml O2·kg−1·min−1), ero on noin 10–20 % suurempi miehillä kuin naisilla. Mielenkiintoista kyllä, kun tämä normalisoidaan vielä rasvattomaan massaan, niin ero pienenee huomattavasti. Sukupuoliero voi tällöin tippua enää viiteen prosentiin ja jotkut ovat raportoineet lähes merkityksettömiä eroja (17,18). Mitä muita eroja kestävyydessä on sukupuolten välillä?
Kestävyyden fysiologiset erot johtuvat hemoglobiinimassaasta
Pienet sukupuolierot, jotka saattavat ilmetä jopa rasvattomaan massaan suhteutettuna, johtuvat todennäköisesti miesten suuremmasta hemoglobiinimäärästä verrattuna naisiin. Tärkeimmät anatomiset ja fysiologiset sukupuolierot listattuna alla. Miehiin verrattuna naisilla on (1):
- suurempi sydämen koko (ja siten suurempi iskutilavuus ja sydämen minuuttitilavuus)
- korkeampi veren hemoglobiinipitoisuus ja massa (noin 12–15 % korkeampi)
- suurempi luustolihasmassa
- alhaisempi suhteellinen (%) kehon rasvapitoisuus, joka on tärkeä painoa kantavissa lajeissa
- Lisäksi sukupuolierot keuhkojen anatomisessa rakenteessa aiheuttavat naisille suuremman hengitystyön verrattuna miehiin, koska naisilla on pienemmät keuhkot suhteessa pituuteen (20) ja pienemmät hengitystiet suhteessa keuhkojen kokoon (21)
Naisilla on parempi taloudellisuus juostessa ja uinnissa
Maksimaalinen syke, joka saavutetaan liikunnan aikana, ei kuitenkaan eroa samankaltaisesti harjoitelleiden miesten ja naisten välillä (22). Naisten alempi maksimaalinen hapenottokyky verrattuna miehiin ei johdu siis sykkeistä, vaan pääasiassa siitä, että naisten pienempi sydämen massa ja keuhkojen koko vähentävät kykyä toimittaa hapetettua verta (jossa on vähemmän hemoglobiinia) työskenteleville lihaksille verrattuna samankaltaisesti harjoitelleeseen mieheen.
Mielenkiintoista kyllä useilla eri tasoilla kilpailevilla naisjuoksijoilla on havaittu hieman parempi juoksutalous (alhaisempi hapenkulutus submaksimaalisilla nopeuksilla) kuin samankaltaisesti harjoitelleilla miehillä (23,24).
Uinnissa naiset voittavat taloudellisuudessa miehet huomattavasti (25). Tämä etu vedessä johtuu todennäköisesti naisten korkeammasta kehon rasvaprosentista ja pienemmästä kehon pinta-alasta, mikä vähentää veden vastusta ja siten hapenkulutusta tietyllä nopeudella. Liikkeen taloudellisuus vedessä saattaa selittää miesten edun kaventumisen uinnissa 50 metrin sprinttimatkan ja 1500 metrin pidemmän matkan välillä.
Naiset käyttävät enemmän rasvaa suorituksissa
Kestävyyssuorituksen aikana naiset käyttävät enemmän rasvaa, vähemmän hiilihydraattia ja aminohappoja verrattuna miehiin (26, 26). Naisilla onkin geeni-ilmentymä rasvametabolian tehokkaampaan käyttöön verrattuna miehiin ainakin hieman matalammilla intensiteeteillä (28).
Mitä ollaan opittu näistä tutkimuksista ja käytännön valmennuksen kokemuksesta?
- Naiset tarvitsevat noin 10% vähemmän proteiinia kuin miehet (30). Tämä johtuu siitä, että naiset hapettavat vähemmän proteiinia harjoittelun aikana ja kuluttavat vähemmän proteiinia ennen aterioita ja niiden jälkeen.
- Naiset kestävät enemmän väsymystä verrattuna miehiin (31). Tämä johtuu suhteellisesti suuremmasta osuudesta tyypin I lihassoluja. Naiset pystyvät tekemään enemmän toistoja samalla intensiteetillä verrattuna miehiin (32).
- Naiset kestävät enemmän harjoitusvoluumia. Lihassolutyyppi ei ole ainoa määrittävä tekijä, vaan myös suurempi määrä estrogeeniä vaikuttaa tähän. Estrogeeni on antikatabolinen hormoni, mikä auttaa lihasten korjauksessa ja suojelee lihasvaurioilta. Naisten tulisikin kenties harjoitella lähempänä uupumusta, kuin miesten (33).
- Naiset eivät tarvitse yhtä paljon taukoa sarjojen välissä verrattuna miehiin (31).
- Naisten kannattaa harjoitella suuremmalla harjoitusfrekvenssillä kuin miesten, koska naiset palautuvat nopeammin tietyistä harjoituksista (38).
- Kokonaisuudessaan naisten voimaharjoittelussa kannattaa hyödyntää pidempiä sarjoja enemmän kuin miehillä, työskennellä lähempänä uupumusta ja harjoitella hieman tiheämmin kuin miesten kanssa.
- Räjähtävän voiman kehityksessä naisilla näyttäisi toimivan suurempi painotus voimapuoleen verrattuna miehiin.
- Naiset ovat suhteellisesti yhtä voimakkaita kuin miehet, mutta eivät yhtä räjähtäviä (34). Räjähtävästä harjoittelusta voi olla todella haastavaa palautua. Esimerkiksi kovasta juoksuharjoittelusta meni naisilla palautua yli 72 tuntia ja erot miehiin näyttäisivät tulevan harjoituksen jälkeisessä proteiinin muodostamisessa. Juoksujen jälkeen naisten proteiinin tuotto oli selvästi heikompaa kuin miehillä (36), mutta normaalin voimaharjoittelun jälkeen jopa parempaa kuin miehillä (37). Räjähtävä harjoittelu ei siis välttämättä kehitä yhtä tehokkaasti naisia, kuin miehiä, vaan joudutaan keskittymään enemmän suhteelliseen voimantuottoon. Miehillä myös luontainen testosteronin tuotanto auttaa räjähtävän voiman ylläpidossa ja kehittämisessä.
Lähteet
1. Hunter, S. K., & Senefeld, J. W. (2024). Sex differences in human performance. The Journal of physiology, 602(17), 4129–4156. https://doi.org/10.1113/JP284198
2. Hunter, S. K., S Angadi, S., Bhargava, A., Harper, J., Hirschberg, A. L., D Levine, B., L Moreau, K., J Nokoff, N., Stachenfeld, N. S., & Bermon, S. (2023). The biological basis of sex differences in athletic performance: consensus statement for the american college of sports medicine. Medicine and Science in Sports and Exercise, 55(12), 2328–2360.
3. James, J. J., Klevenow, E. A., Atkinson, M. A., Vosters, E. E., Bueckers, E. P., Quinn, M. E., Kindy, S. L., Mason, A. P., Nelson, S. K., Rainwater, K. A. H., Taylor, P. V., Zippel, E. P., & Hunter, S. K. (2023). Underrepresentation of women in exercise science and physiology research is associated with authorship gender. Journal of Applied Physiology (1985), 135(4), 932–942.
4. Morton, R. W., Sato, K., Gallaugher, M. P. B., Oikawa, S. Y., Mcnicholas, P. D., Fujita, S., & Phillips, S. M. (2018). Muscle androgen receptor content but not systemic hormones is associated with resistance training-induced skeletal muscle hypertrophy in healthy, young men. Frontiers in Physiology, 9, 1373.
5. Chapman, M. A., Arif, M., Emanuelsson, E. B., Reitzner, S. M., Lindholm, M. E., Mardinoglu, A., & Sundberg, C. J. (2020). Skeletal muscle transcriptomic comparison between long-term trained and untrained men and women. Cell Reports, 31(12), 107808.
6. Roth, S. M., Ferrell, R. E., Peters, D. G., Metter, E. J., Hurley, B. F., & Rogers, M. A. (2002). Influence of age, sex, and strength training on human muscle gene expression determined by microarray. Physiological Genomics, 10(3), 181–190.
7. Miller, A. E. J., Macdougall, J. D., Tarnopolsky, M. A., & Sale, D. G. (1993). Gender differences in strength and muscle fiber characteristics. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology, 66(3), 254–262.
8. Frontera, W. R., Suh, D., Krivickas, L. S., Hughes, V. A., Goldstein, R., & Roubenoff, R. (2000). Skeletal muscle fiber quality in older men and women. American Journal of Physiology-Cell Physiology, 279(3), C611–C618.
9. Grosicki, G. J., Zepeda, C. S., & Sundberg, C. W. (2022). Single muscle fibre contractile function with ageing. The Journal of Physiology, 600(23), 5005–5026.
10. Esbjörnsson-Liljedahl, M., Sundberg, C. J., Norman, B., & Jansson, E. (1999). Metabolic response in type I and type II muscle fibers during a 30-s cycle sprint in men and women. Journal of Applied Physiology, 87(4), 1326–1332.
11. Staron, R. S., Hagerman, F. C., Hikida, R. S., Murray, T. F., Hostler, D. P., Crill, M. T., Ragg, K. E., & Toma, K. (2000). Fiber type composition of the vastus lateralis muscle of young men and women. Journal of Histochemistry and Cytochemistry, 48(5), 623–629.
12. Ansdell, P., Thomas, K., Hicks, K. M., Hunter, S. K., Howatson, G., & Goodall, S. (2020). Physiological sex differences affect the integrative response to exercise: Acute and chronic implications. Experimental Physiology, 105(12), 2007–2021.
13. Ansdell, P., Brownstein, C. G., Škarabot, J., Hicks, K. M., Howatson, G., Thomas, K., Hunter, S. K., & Goodall, S. (2019). Sex differences in fatigability and recovery relative to the intensity-duration relationship. The Journal of Physiology, 597(23), 5577–5595.
14. Billaut, F., & Bishop, D. (2009). Muscle fatigue in males and females during multiple-sprint exercise. Sports Medicine (Auckland, N.Z.), 39(4), 257–278.
15. Esbjörnsson, M., Sylvén, C., Holm, I., & Jansson, E. (1993). Fast twitch fibres may predict anaerobic performance in both females and males. International Journal of Sports Medicine, 14(05), 257–263.
16. Hunter, S. K., Butler, J. E., Todd, G., Gandevia, S. C., & Taylor, J. L. (2006). Supraspinal fatigue does not explain the sex difference in muscle fatigue of maximal contractions. Journal of Applied Physiology (1985), 101(4), 1036–1044.
17. Bunc, V., & Heller, J. (1989). Energy cost of running in similarly trained men and women. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology, 59(3), 178–183.
18. Cureton, K., Bishop, P., Hutchinson, P., Newland, H., Vickery, S., & Zwiren, L. (1986). Sex difference in maximal oxygen uptake. Effect of equating haemoglobin concentration. European Journal of Applied Physiology and Occupational Physiology, 54(6), 656–660.
19. Dominelli, P. B., Molgat-Seon, Y., & Sheel, A. W. (2019). Sex differences in the pulmonary system influence the integrative response to exercise. Exercise and Sport Sciences Reviews, 47(3), 142–150.
20. Ripoll, J. G., Guo, W., Andersen, K. J., Baker, S. E., Wiggins, C. C., Shepherd, J. R. A., Carter, R. E., Welch, B. T., Joyner, M. J., & Dominelli, P. B. (2020). Sex differences in paediatric airway anatomy. Experimental Physiology, 105(4), 721–731.
21. Sheel, A. W., Guenette, J. A., Yuan, R., Holy, L., Mayo, J. R., Mcwilliams, A. M., Lam, S., & Coxson, H. O. (2009). Evidence for dysanapsis using computed tomographic imaging of the airways in older ex-smokers. Journal of Applied Physiology (1985), 107(5), 1622–1628.
22. Bassareo, P. (2020). Gender differences in hemodynamic regulation and cardiovascular adaptations to dynamic exercise. Current Cardiology Reviews, 16(1), 65–72.
23. Støa, E. M., Helgerud, J., Rønnestad, B. R., Hansen, J., Ellefsen, S., & Støren, Ø. (2020). Factors influencing running velocity at lactate threshold in male and female runners at different levels of performance. Frontiers in Physiology, 11, 585267.
24. V Mendonca, G., Matos, P., & Correia, J. M. (2020). Running economy in recreational male and female runners with similar levels of cardiovascular fitness. Journal of Applied Physiology (1985), 129(3), 508–515.
25. Pendergast, D. R., Di Prampero, P. E., Craig, A. B., Jr., Wilson, D. R., & Rennie, D. W. (1977). Quantitative analysis of the front crawl in men and women. Journal of Applied Physiology Respiratory, Environmental Exercise Physiology, 43, 475–479.
26. Cano, A., Ventura, L., Martinez, G., Cugusi, L., Caria, M., Deriu, F., & Manca, A. (2022). Analysis of sex-based differences in energy substrate utilization during moderate-intensity aerobic exercise. European Journal of Applied Physiology, 122(1), 29–70.
27. Horton, T. J., Pagliassotti, M. J., Hobbs, K., & Hill, J. O. (1998). Fuel metabolism in men and women during and after long-duration exercise. Journal of Applied Physiology (1985), 85(5), 1823–1832.
28. Chapman, M. A., Arif, M., Emanuelsson, E. B., Reitzner, S. M., Lindholm, M. E., Mardinoglu, A., & Sundberg, C. J. (2020). Skeletal muscle transcriptomic comparison between long-term trained and untrained men and women. Cell Reports, 31(12), 107808.
29. Joseph et al. (2014) Where are all the female participants in Sports and Exercise Medicine research?, European Journal of Sport Science, 14:8, 847-851.
30. Rand, W. M., Pellett, P. L., & Young, V. R. (2003). Meta-analysis of nitrogen balance studies for estimating protein requirements in healthy adults. The American journal of clinical nutrition, 77(1), 109–127. https://doi.org/10.1093/ajcn/77.1.109
31. Fulco, C. S., Rock, P. B., Muza, S. R., Lammi, E., Cymerman, A., Butterfield, G., Moore, L. G., Braun, B., & Lewis, S. F. (1999). Slower fatigue and faster recovery of the adductor pollicis muscle in women matched for strength with men. Acta physiologica Scandinavica, 167(3), 233–239. https://doi.org/10.1046/j.1365-201x.1999.00613.x
32. Maughan, R. J., Harmon, M., Leiper, J. B., Sale, D., & Delman, A. (1986). Endurance capacity of untrained males and females in isometric and dynamic muscular contractions. European journal of applied physiology and occupational physiology, 55(4), 395–400. https://doi.org/10.1007/BF00422739
33. Rissanen, J., Walker, S., Pareja-Blanco, F., & Häkkinen, K. (2022). Velocity-based resistance training: do women need greater velocity loss to maximize adaptations?. European journal of applied physiology, 122(5), 1269–1280. https://doi.org/10.1007/s00421-022-04925-3
34. Häkkinen K. (1991). Force production characteristics of leg extensor, trunk flexor and extensor muscles in male and female basketball players. The Journal of sports medicine and physical fitness, 31(3), 325–331.
35. Keane, Karen M.; Salicki, Rebecca; Goodall, Stuart; Thomas, Kevin; Howatson, Glyn. Muscle Damage Response in Female Collegiate Athletes After Repeated Sprint Activity. Journal of Strength and Conditioning Research 29(10):p 2802-2807, October 2015. | DOI: 10.1519/JSC.0000000000000961
36. Scalzo, R. L., Peltonen, G. L., Binns, S. E., Shankaran, M., Giordano, G. R., Hartley, D. A., Klochak, A. L., Lonac, M. C., Paris, H. L., Szallar, S. E., Wood, L. M., Peelor, F. F., 3rd, Holmes, W. E., Hellerstein, M. K., Bell, C., Hamilton, K. L., & Miller, B. F. (2014). Greater muscle protein synthesis and mitochondrial biogenesis in males compared with females during sprint interval training. FASEB journal : official publication of the Federation of American Societies for Experimental Biology, 28(6), 2705–2714. https://doi.org/10.1096/fj.13-246595
37. Henderson GC, Dhatariya K, Ford GC, Klaus KA, Basu R, Rizza RA, Jensen MD, Khosla S, O’Brien P, Nair KS. Higher muscle protein synthesis in women than men across the lifespan, and failure of androgen administration to amend age-related decrements. FASEB J. 2009 Feb;23(2):631-41. doi: 10.1096/fj.08-117200. Epub 2008 Sep 30. PMID: 18827019; PMCID: PMC2630787.
38. Judge, L. W., & Burke, J. R. (2010). The effect of recovery time on strength performance following a high-intensity bench press workout in males and females. International journal of sports physiology and performance, 5(2), 184–196. https://doi.org/10.1123/ijspp.5.2.184
39. Refalo, M.C.,Nuckols, G., Galpin, A.J.,Gallagher, I.J., Hamilton, D.L., & Fyfe, J.J (2024). Sex Differences in Absolute and Relative Changes in Muscle Size following Resistance Training in Healthy Adults: A Systematic Review with Bayesian Meta-Analysis. SportRχiv