Tiivistelmä
- Kuukautiskierron vaikutus urheilusuorituksiin on monisyinen, mutta tieteellinen näyttö suorituskyvyn vaihtelusta eri vaiheissa on ristiriitaista.
- Harjoittelua ei kannata liikaa periodisoida pitkällä aikavälillä kuukautiskierron mukaan.
- Hormonaalinen ehkäisy voi lievittää kierron oireita, mutta sen vaikutus suorituskykyyn on usein neutraali tai hieman negatiivinen.
- Korkealaatuista tutkimusta tarvitaan lisää yksilöllisten erojen ja lyhytaikaisten hormonaalisten vaihteluiden vaikutusten ymmärtämiseksi.
- Energiavaje ja kuukautiskierron häiriöt, kuten amenorrea, voivat merkittävästi haitata terveyttä ja suorituskykyä sekä selittää kuukautiskierron aikaista suorituskyvyn laskua.
- Valmentajien ja urheilijoiden välinen avoin keskustelu sekä moniammatillinen tuki ovat avainasemassa kuukautiskierron vaikutusten hallinnassa.
Lukuaika: n. 7–8 minuuttia
Kuukautiskierron vaikutukset urheilusuorituksiin
Urheilevilla naisilla havaitaan usein kuukautishäiriöitä, joita ovat muun muassa ovulaation puuttuminen, luteaalivaiheen lyheneminen sekä kuukautisten harventuminen tai niiden poisjääminen (amenorrea). On arvioitu, että yli puolet aktiivisesti liikkuvista ja urheilijanaisista kärsivät jonkinlaisesta kuukautiskiertoon liittyvästä häiriöstä. Näiden taustalla voi olla elimistön kuukautiskiertoa säätelevien hormonipitoisuuksien aleneminen, joka voi johtua esimerkiksi kulutukseen nähden alhaisesta energiansaannista, liiallisesta harjoittelusta tai kokonaiskuormituksesta ja/tai fyysisestä tai psyykkisestä stressistä. On ratkaisevan tärkeää, ettei kuukautiskierron häiriöitä pidetä normaalina, vaan niitä tutkitaan ja hallitaan moniammatillisesti koko urheilijan uran ajan. Usein esimerkiksi kuukautisten pois jäämistä pidetään normaalina osana kovaa harjoittelua, mutta tämä ei ole totta. Avoin keskustelu kuukautisista auttaa valmentautumisessa huomioimaan paremmin kuukautiskierron mahdolliset yksilölliset vaikutukset urheilijan suorituskykyyn.
Kuva 1: Kuukautiskierron häiriöt ovat hyvin yleisiä suomalaiilla nuorilla urheilijoilla. Lähde: Ravi, S., Waller, B., Valtonen, M., Villberg, J., Vasankari, T., Parkkari, J., Heinonen, O. J., Alanko, L., Savonen, K., Vanhala, M., Selänne H., Kokko, S. & Kujala, U.M. Menstrual dysfunction and body weight dissatisfaction among Finnish young athletes and non-athletes. Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports 2021;31:405–417. Infograafi: terveurheilija.fi
Naisurheilijan hormonitoiminta
Kuukautiskierto jaetaan tavallisimmin kolmeen vaiheeseen hormonipitoisuuksissa tapahtuvien muutosten mukaan. Kaksi keskeistä kuukautiskiertoon liittyvää hormonia ovat estradioli (yksi estrogeenin esiintymismuodoista ja tässä tekstissä käytetään pitkälti estrogeeni-nimitiystä) ja progesteroni eli keltarauhashormoni. Estradiolin ja keltarauhashormonin pitoisuuksien vaihtelulla kuukautiskierron aikana on huomattavia vaikutuksia naisurheilijan fysiologiaan.
Androgeenihormoneihin lukeutuvan sukupuolihormonin testosteronin vaikutukset ovat erittäin hyvin tutkittuja, mutta estrogeenin ja progesteronin vaikutukset lihasmassan säätelyyn ovat heikommin tiedossa. Erilisissä tutkimuksissa on kuitenkin osoitettu estrogeenin vaikuttavan voimaharjoittelun adaptaatioihin, kuten proteiinin synteesiin ja myös degradaatioon, myosiinin toimintoihin sekäs satelliittisolujen aktiivisuuteen (18, 19). Näillä hormoneilla onkin suuri vaikutus voiman ja lihasmassan kehittymiseen pitkällä aikavälillä.
Lisäksi estrogeenin puute ja estrogeeni reseptorisignaloinnin vähentyminen vähentää satelliittisolujen määrää lihaksissa (19, 20), mikä saattaa vauhdittaa lihasmassan ja voiman vähentymistä esimerkiksi vaihdevuotisilla naisilla. Tämä tukee ajatusta siitä, että naisurheilijalla myös estrogeenillä on iso vaikutus voiman ja lihasmassan säätelyssä.
Kuukautiskierron suhteen estrogeenitasot ovat korkeimmillaan myöhäisessä follikulaarivaiheessa ennen ovulaatiota, kun taas progesteroni on korkeimmillaan ovulaation jälkeen puolessa välissä luteaalivaihetta. Tiedämme hormonien pienentymisen pitkällä aikavälillä olevan tuhoisaa lihas- ja voimaharjoittelun näkökulmasta, mutta kuukautiskierto vaikuttaa hormoneihin vain muutamien päivien ajan. Onko tällä lyhytaikaisella hormonivaihtelulla merkittävää vaikutusta akuuttiin suorituskykyyn tai pitkäaikaisiin hermolihasjärjestelmän adaptaatioihin?
Kuva 2: Kuukautiskierron vaiheet ja hormonipitoisuuksien muutokset. Ensimmäinen kierron vaiheista on follikkelivaihe, toinen vaihe on ovulaatio, eli munasolun irtoaminen ja kolmas vaihe luteaalivaihe. Estradiolipitoisuus saavuttaa yleensä huippupitoisuutensa juuri ennen ovulaation alkua.
Subjektiivisesti kuukautiskierto vaikuttaa suorituskykyyn, muttei objektiivisesti?
Vuoden 2024 tutkimuksessa (31) selvitettiin kyselyn avulla kuukautisten vaikutusta huippu-yleisurheiluun. Tutkimukseen osallistuneista 128 urheilijasta 75 % raportoi, että kuukautiskierto vaikutti negatiivisesti suorituskykyyn. Erityisesti myöhäinen luteaalivaihe ja aikainen follikulaarivaihe yhdistettiin heikentyneeseen suorituskykyyn. Tavallisimpia oireita olivat turvotus, alaselkäkipu ja lantion alueen kivut.
Vaikka urheilijat itse kokevat kuukautiskierron vaikuttavan suorituksiinsa, objektiiviset tutkimustulokset eivät aina tue tätä käsitystä. Esimerkiksi 241 urheilijan tutkimuksessa ei havaittu suorituskyvyn eroja eri kierron vaiheissa (6).
Hormonitoiminnalla on selitetty suorituskyvyn vaihtelua
Estrogeenihormonia on pidetty keskeisenä tekijänä follikulaarisen vaiheen suorituskyvyn nousussa, kun taas keltarauhashormoni eli progestiini yhdistetään luteaalivaiheen heikentyneeseen suorituskykyyn (7). Progestiini nostaa kehon lämpötilaa, mikä voi haitata aineenvaihduntaa ja aiheuttaa lisärasitusta sydän- ja verisuonijärjestelmälle (8). Estrogeeni puolestaan tehostaa glukoosin ottoa lihakseen supistuksen jälkeen, kun taas progestiini saattaa estää tätä prosessia (9). Lisäksi estrogeeni edistää vapaiden rasvahappojen käyttöä energialähteenä, mikä säästää lihasten glykogeenivarastoja liikunnan aikana (7).
Lyhyesti yksi estrogeenin ilmentymismuodon, estradiolin, vaikutus suorituskykyyn on merkittävä. Estradioli voi edistää lihaskudoksen rakentumista, voimantuottoa ja aineenvaihduntaa säästämällä lihasten energiavarastoja sekä lisäämällä hiilihydraattien käyttöä. Sillä on myös antioksidanttisia ja tulehdusta vähentäviä vaikutuksia, jotka suojaavat lihaskudosta vaurioilta. Lisäksi estradioli voi parantaa hermoston toimintaa ja lihasten tahdonalaista aktivointia.
Olisi loogista olettaa, että suorituskyky vaihtelee kuukautiskierron vaiheiden mukaan, erityisesti silloin, kun estrogeenitasot ovat alhaalla – esimerkiksi myöhäisessä luteaalivaiheessa tai aikaisessa follikulaarivaiheessa. Kuitenkin suorituskyvyn on havaittu olevan yllättävän vakaa kierron eri vaiheissa.
Harjoittelun ohjelmointi kuukautiskierron mukaan
Harjoittelun ohjelmointia kuukautiskierron mukaan tukee vain muutama tutkimus. Näistä tarkemmin vain kaksi artikkelia on raportoinut, että harjoittelun keskittäminen follikulaariseen vaiheeseen, jolloin harjoitusfrekvenssi ja -volyymi ovat korkeampia, tuottaa parempia tuloksia verrattuna luteaalivaiheen painottamiseen tai tasaisesti kierron eri vaiheisiin jaettuun harjoitteluun (24, 25). Laajemmin tarkasteltuna tulokset eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Uudessa katsauksessa (26), jossa huomioitiin kaikki saatavilla oleva data, tulokset vaihtelivat merkittävästi. Suuri osa tutkimuksista oli metodologisesti heikkotasoisia, eikä niiden perusteella voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä harjoittelun ohjelmoinnin hyödyistä kuukautiskierron mukaan. Nykyisen tiedon perusteella kuukautiskierron mukaisella harjoittelulla ei ole pitkän aikavälin vaikutusta voiman, suorituskyvyn tai lihaskasvun kehitykseen.
Mutta miksi tässä on niin räikeä ero subjektiivisesti koetun ja objektiivisesti mitattujen tekijöiden välillä?
Kuva 3: Hypotalamus-aivolisäke-munasarja-akselin normaali toiminta. Lähde: Luiro-Helve ja Holopainen. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2023;139(5):359-367
Metodologia ei huomioi yksilöllisiä eroja
Kuukautiskierron vaiheen määrittämisen haasteet korostuvat tutkimusten ristiriitaisissa tuloksissa. Follikulaarisen vaiheen kesto voi vaihdella 10–22 päivän välillä ja luteaalivaiheen 7–17 päivän välillä (27) (katso kuva 4). Jo vuonna 1926 Ludvig Fränkel totesi, että kuukautiskierron ainoa säännöllisyys on epäsäännöllisyys (28). Tästä huolimatta naisten kuukautiskierron oletetaan yhä olevan tasainen 28 päivän sykli, jossa ovulaatio tapahtuu kolmantenatoista päivänä (kuva 5). Esimerkiksi luteinisoivan hormonin monitorointi, yksi yleisimmin käytetyistä kierron vaiheiden määrittämismenetelmistä, voi osoittaa ovulaation yhden päivän tai 2–6 päivän ajalta riippuen yksilöstä (29).
Kuva 4: Kaaviokuva, joka havainnollistaa luteinisoivan hormonin piikin vaihtelua naisilla ja korostaa sitä, kuinka epätarkoituksenmukaista on suunnitella suurempaa harjoitusvolyymia kuukautiskierron tietylle vaiheelle. Tiedot ovat teoreettisia, mutta perustuvat havaintoihin, jotka osoittavat LH-piikin huomattavaa vaihtelua naisilla. Lähde: 26.
Sarwar et al. (1996) (10) havaitsivat, että voima kasvaa ovulaation aikana, mikä yhdistettiin estrogeenitasojen nousuun. Näitä tuloksia ei kuitenkaan ole pystytty toistamaan muissa tutkimuksissa, kuten penkkipunnerruksen maksimitoistoissa tai aerobisessa suorituskyvyssä (11). Tuoreessa meta-analyysissa (12) havaittiin vähäinen suorituskyvyn heikkeneminen varhaisessa follikulaarivaiheessa, mutta tutkimusten vähäinen määrä ja laatu tekevät johtopäätöksistä epävarmoja. Toinen systemaattinen katsaus (13), jossa tutkittiin 314 eliittiurheilijaa, ei löytänyt todisteita kuukautiskierron vaikutuksesta suorituskykyyn. Toisaalta vastakkaisiakin tuloksia on, jossa huomattiin että varhainen follikulaarivaihe on epäedullinen kaikille voimatyypeille. Isometrinen voima on huipussaan myöhäisessä follikulaarivaiheessa, kun taas isokineettinen voima saavuttaa huippunsa ovulaation aikana. Dynaaminen voima on optimaalisimmillaan myöhäisessä follikulaarivaiheessa (30).
On selvää, että itsearvioidun kuukautiskierron vaikutusten ja todellisten fysiologisten suorituskykyerojen välillä on eroja. Tarvitaan lisää korkealaatuista tutkimusdataa, jotta voidaan ymmärtää kuukautiskierron vaiheen ja suorituskyvyn monimutkaista vuorovaikutusta.
Kuva 5: Havainnollistava kuva, joka osoittaa kuinka epätarkoituksenmukaista on suunnitella suurempaa harjoitusvolyymia kuukautiskierron tietylle vaiheelle, jos oletetaan ovulaation ajankohdan tapahtuvan aina samassa vaiheessa kuukautta. Lähde: 26.
Mutta onko kyseessä kuukautiskierron aiheuttama suorituskyvyn lasku vai laiskaa valmennusta?
Kuukautiskierron häiriöt voivat johtua useista tekijöistä, joista yksi merkittävimmistä on krooninen energiavaje. Tämä voi johtaa hypotalamisesta amenorreaan, jossa kuukautiset jäävät väliin hypotalamuksen toimintahäiriön seurauksena (3). Hypotalaminen amenorrea on huomattavan yleinen erityisesti kestävyysjuoksijoilla, joista jopa 65 % kärsii tästä tilasta, sekä balettitanssijoilla, joiden kohdalla esiintyvyys on jopa 79 %. Yleisväestössä vastaava esiintyvyys on vain noin 5 % (4, 5). Tämä viittaa siihen, että kuukautiskiertoon liittyvät suorituskyvyn haasteet eivät välttämättä johdu pelkästään kierron fysiologisista vaiheista, vaan taustalla voi olla muita tekijöitä, kuten energiatasapainon häiriöt, jotka ovat hallittavissa asianmukaisilla toimenpiteillä ja tuella. Toinen merkittävä tekijä on runsaat kuukautisvuodot, jotka voivat altistaa raudan puutokselle. Raudalla on tärkeä rooli elimistön hapenkuljetuksessa ja sen puute heikentää suorituskykyä.
Onko ehkäisytavalla väliä suorituskyvyn näkökulmasta?
Pyrkimyksenä lieventää kehon sisäisten sukupuolihormonien vaihtelun mahdollisia fysiologisia vaikutuksia – tai ainakin vähentää heikomman suorituskyvyn kokemusta kuukautiskierron aikana – urheilijat saattavat käyttää hormonaalista ehkäisyä kierron hallitsemiseksi. Hormonaalista ehkäisyä hyödynnetään usein kuukautisten alkamisen viivästyttämiseen tietyn kilpailupäivän yli, kierron oireiden lievittämiseen tai esimerkiksi runsaan kuukautisvuodon aiheuttaman raudanpuuteanemian ehkäisyyn. Joissakin tapauksissa urheilijat voivat trisyklisellä lähestymistavalla välttää kuukautisten tyhjennysvuodon koko kilpailukauden ajan.
Hormonaalisen ehkäisyn vaikutukset suorituskykyyn
Vaikka hormonaalista ehkäisyä käytetään urheilijoiden keskuudessa laajasti, tutkimukset eivät ole osoittaneet sen parantavan suorituskykyä merkittävästi. Jonesin ym. (31) kyselytutkimuksen mukaan suorituskyvyn koettu parantuminen oli vähäistä hormonaalista ehkäisyä käyttävillä urheilijoilla. Lisäksi tuoreessa meta-analyysissa (14) todettiin, että hormonaalisen ehkäisyn käyttö voi aiheuttaa pienen mutta todennäköisesti negatiivisen vaikutuksen urheilusuoritukseen. Esimerkiksi ehkäisypillereiden käytöllä ei ole havaittu positiivisia vaikutuksia lihasvoimaan verrattuna ei-hormonaaliseen ehkäisyyn (15), ja se voi jopa laskea maksimaalista hapenottokykyä (16).
Näiden tulosten perusteella hormonaalisen ehkäisyn käyttöä ei voida suositella suorituskyvyn optimoimisen näkökulmasta. Toisaalta ehkäisyn käytöllä voi olla tärkeitä sosiaalisia ja henkisiä hyötyjä, jotka ovat merkityksellisiä suorituskyvyn ulkopuolella. Esimerkiksi Jonesin (31) tutkimuksessa 81 % ei-hormonaalista ehkäisyä käyttävistä raportoi kipeitä kuukautiskipuja, kun taas hormonaalista ehkäisyä käyttävistä vain 53 % raportoi samanlaisia oireita. Lisäksi jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että hormonaaliset ehkäisymenetelmät eivät välttämättä vaikuta suorituskykyyn merkittävästi (17).
Minipillerit ja urheilijat
Pelkkää progestiinia, eli keltarauhashormonia, sisältävät ehkäisyvalmisteet, kuten minipillerit ja pitkävaikutteiset menetelmät (esim. kapselit ja kierukat), ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Näillä valmisteilla on monia etuja, kuten se, että ne eivät lisää veritulppariskiä. Mutta progestiinipohjaisten menetelmien mahdollinen negatiivinen vaikutus suorituskykyyn pitkällä aikavälillä on selkeästi osoitettu ja huippu-urheilussa pienikin myönnytys kehittymisen suhteen voi olla ratkaiseva. Keltarauhashormonilla on esimerkiksi monilta osin estradiolin toimintaa hillitsevä vaikutus. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole riittävästi tutkimustietoa suositella mitään tiettyä ehkäisymenetelmää yleisesti huippu-urheilijoille. Siksi urheilijoiden kannattaa keskustella aiheesta paitsi terveydenhuollon ammattilaisten myös valmentajiensa kanssa löytääkseen itselleen parhaiten sopivan ratkaisun.
Yhteenveto
Kuukautiskierron mukainen harjoittelun ohjelmointi ei toimi, eikä sitä kannata käyttää. Tulosten puute johtuu luultavasti metodologisista ongelmista ja kuukautiskiertojen eri vaiheiden määrittelyn vaikeudesta. Ennen kuin lisää kattavaa dataa saadaan, niin en hukkaisi aikaa tähän. Kuukautiskierron mukainen harjoittelun ohjelmointi ei ole näyttöön perustuva lähestymistapa nykyisellä tietämyksellämme. Laadukkaan näytön puuttuessa kuukautiskiertoon perustuvien harjoitusohjelmien räätälöimisessä valmentajien ja urheilijoiden tulisi rakentaa ohjelmointi yksilön mukaan. Kuukautiskierron vaikutus voi olla huomioitava tekijä ohjelmaa suunniteltaessa, samoin kuin monet muut tutut tekijät, kuten: ravitsemus, väsymys, unen laatu, stressi, loukkaantumiset, motivaatio ja muut harjoittelun sisäiset muuttujat. Myös kuukautisoireet voivat vaikuttaa joidenkin naisten harjoitussuoritukseen merkitsevästi. Tämän takia urheilijan omaa tuntemusta kannattaa kuunnella herkällä korvalla.
Lähteet:
1. Costello JT, Bieuzen F, Bleakley CM. Where are all the female participants in sports and exercise medicine research? Eur J Sport Sci. (2014) 14(8):847–51. doi: 10.1080/17461391.2014.911354
2. Cowley ES, Olenick AA, McNulty KL, Ross EZ. “Invisible sportswomen”: the sex data gap in sport and exercise science research. Women Sport Physical Activity J. (2021) 29(2):146–51. doi: 10.1123/wspaj.2021-0028
3. Jones BP, L’Heveder A, Saso S, Yazbek J, Smith JR, Dooley M. Sports gynaecology. Obstet Gynaecol. (2019) 21(2):85–94. doi: 10.1111/tog.12557
4. Dusek T. Influence of high intensity training on menstrual cycle disorders in 56 athletes. Croat Med J. (2001) 42:79–82.11172662
5. Abraham SF, Beumont PJV, Fraser IS, Llewellyn-Jones D. Body weight, exercise and menstrual status among ballet dancers in training. Br J Obstet Gynaecol. (1982) 89:507–10. doi: 10.1111/j.1471-0528.1982.tb03649.x
6. Kishali NF, Imamoglu O, Katkat D, Atan T, Akyol P. Effects of menstrual cycle on sports performance. Int J Neurosci. (2006) 116(12):1549–63. doi: 10.1080/00207450600675217
7. Lebrun CM, Joyce S, Constantini NW. Effects of female reproductive hormones on sports performance. In: Constantini N, Hackney A, editors. Endocrinology of Physical Activity and Sport. Contemporary Endocrinology. Totowa: Humana Press (2013). p. 267–302.
8. Janse de Jonge XA. Effects of the menstrual cycle on exercise performance. Sports Med. (2003) 33(11):833–51. doi: 10.2165/00007256-200333110-00004
9. Oosthuyse T, Bosch AN. The effect of the menstrual cycle on exercise metabolism: implications for exercise performance in eumenorrhoeic women. Sports Med. (2010) 40(3):207–27. doi: 10.2165/11317090-000000000-00000
10. Sarwar R, Niclos BB, Rutherford OM. Changes in muscle strength, relaxation rate and fatiguability during the human menstrual cycle. J Physiol. (1996) 493(Pt 1):267–72. doi: 10.1113/jphysiol.1996.sp021381
11. Quadagno D, Faquin L, Lim G-N, Kuminka W, Moffatt R. The menstrual cycle: does it affect athletic performance? Phys Sportsmed. (1991) 19(3):121–4. doi: 10.1080/00913847.1991.11702172
12. McNulty KL, Elliott-Sale KJ, Dolan E, Swinton PA, Ansdell P, Goodall S, et al. The effects of menstrual cycle phase on exercise performance in eumenorrheic women: a systematic review and meta-analysis. Sports Med. (2020) 50(10):1813–27. doi: 10.1007/s40279-020-01319-3
13. Meignié A, Duclos M, Carling C, Orhant E, Provost P, Toussaint JF, et al. The effects of menstrual cycle phase on elite athlete performance: a critical and systematic review. Front Physiol. (2021) 12:654585. doi: 10.3389/fphys.2021.654585
14. Elliott-Sale KJ, McNulty KL, Ansdell P, Goodall S, Hicks KM, Thomas K, et al. The effects of oral contraceptives on exercise performance in women: a systematic review and meta-analysis. Sports Med. (2020) 50(10):1785–812. doi: 10.1007/s40279-020-01317-5
15. Nichols AW, Hetzler RK, Villanueva RJ, Stickley CD, Kimura IF. Effects of combination oral contraceptives on strength development in women athletes. J Strength Cond Res. (2008) 22(5):1625–32. doi: 10.1519/JSC.0b013e31817ae1f3
16. Casazza GA, Suh SH, Miller BF, Navazio FM, Brooks GA. Effects of oral contraceptives on peak exercise capacity. J Appl Physiol (1985). (2002) 93(5):1698–702. doi: 10.1152/japplphysiol.00622.2002
17. Elliott-Sale, K. J., Mcnulty, K. L., Ansdell, P., Goodall, S., Hicks, K. M., Thomas, K., Swinton, P. A., & Dolan, E. (2020). The effects of oral contraceptives on exercise performance in women: A systematic review and meta-analysis. Sports Medicine (Auckland, N.Z.), 50(10), 1785–1812.
18. Chidi-Ogbolu N BK. Effect of estrogen on musculoskeletal performance and injury risk. Front Physiol. (2019) 9:1834. 10.3389/fphys.2018.01834
19. Collins BC, Arpke RW, Larson AA, Baumann CW, Xie N, Cabelka CA, et al. Estrogen regulates the satellite cell compartment in females. Cell Rep. (2019) 28:368–81.
20. Ikeda K, Horie-Inoue K, Inoue S. Functions of estrogen and estrogen receptor signaling on skeletal muscle. J Steroid Biochem Mol Biol. (2019) 191:105375. 10.1016/j.jsbmb.2019.105375
21. Chidi-Ogbolu N BK. Effect of estrogen on musculoskeletal performance and injury risk. Front Physiol. (2019) 9:1834. 10.3389/fphys.2018.01834
22. Collins BC, Arpke RW, Larson AA, Baumann CW, Xie N, Cabelka CA, et al. Estrogen regulates the satellite cell compartment in females. Cell Rep. (2019) 28:368–81.
23. Ikeda K, Horie-Inoue K, Inoue S. Functions of estrogen and estrogen receptor signaling on skeletal muscle. J Steroid Biochem Mol Biol. (2019) 191:105375. 10.1016/j.jsbmb.2019.105375
24. Sung E, Han A, Hinrichs T, Vorgerd M, Manchado C, Platen P. Effects of follicular versus luteal phase-based strength training in young women. SpringerPlus. (2014) 3:668. 10.1186/2193-1801-3-668
25. Wikström-Frisén L, Boraxbekk CJ, Henriksson-Larsén K. Effects on power, strength and lean body mass of menstrual/oral contraceptive cycle-based resistance training. J Sports Med Phys Fitness. (2017) 57:43–52. 10.23736/S0022-4707.16.05848-5
26. Colenso-Semple LM, D’Souza AC, Elliott-Sale KJ, Phillips SM. Current evidence shows no influence of women’s menstrual cycle phase on acute strength performance or adaptations to resistance exercise training. Front Sports Act Living. 2023 Mar 23;5:1054542. doi: 10.3389/fspor.2023.1054542. PMID: 37033884; PMCID: PMC10076834.
27. Shea A, Vitzthum V. The extent and causes of natural variation in menstrual cycles: integrating empirically-based models of ovarian cycling into research on women’s Health. Drug Discov Today Dis Models. (2020) 32:41–9. 10.1016/j.ddmod.2020.11.002¨
28. Vitzthum V. Field methods and strategies for assessing female reproductive functioning. Am J Hum Biol. (2021) 33:e23513. 10.1002/ajhb.23513
29. Su HW, Yi YC, Wei TY, Chang TC, Cheng CM. Detection of ovulation, a review of currently available methods. Bioeng Transl Med. (2017) 2(3):238–46. 10.1002/btm2.10058
30. Niering M, Wolf-Belala N, Seifert J, Tovar O, Coldewey J, Kuranda J, Muehlbauer T. The Influence of Menstrual Cycle Phases on Maximal Strength Performance in Healthy Female Adults: A Systematic Review with Meta-Analysis. Sports. 2024; 12(1):31. https://doi.org/10.3390/sports12010031
31. Jones, B. P., L’Heveder, A., Bishop, C., Kasaven, L., Saso, S., Davies, S., Chakraverty, R., Brown, J., & Pollock, N. (2024). Menstrual cycles and the impact upon performance in elite British track and field athletes: a longitudinal study. Frontiers in sports and active living, 6, 1296189. https://doi.org/10.3389/fspor.2024.1296189